Lapsi on ihme, joka maailmaan tupsahtaessaan usein samalla myllerryttää elämää kertaheitolla ja vaatii vanhemmilta tovin sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen. On hieman erikoista, että osa vanhemmista joutuu uusien rutiinien opettelun ja pienen ihmeen ihastelemisen lomassa todistelemaan oikeuttaan omaan lapseen ja selvittelemään hallinnollisia asioita hankalahkon prosessin kautta. Nimittäin nykyisin naisparien lapsi voi saada kaksi vanhempaa vain perheen sisäisen adoption kautta. Onneksi uuden 2019 voimaan astuvan äitiyslain myötä naisparille hedelmöityshoidolla syntyvä lapsi voitaisiin tunnustaa jo neuvolassa.

Nykyään on olemassa aika paljon muitakin perhemuotoja kuin perinteinen malli, johon kuuluu äiti, isä ja näiden yhteiset lapset. On aivan tavanomaista, että lapsia rakastaa ja kasvattaa esimerkiksi biologisen vanhemman uusi puoliso ottaen lapsesta vastuun yhtäläisesti biologisen vanhemman kanssa.

Nykyään on olemassa aika paljon muitakin perhemuotoja kuin perinteinen malli, johon kuuluu äiti, isä ja näiden yhteiset lapset. On aivan tavanomaista, että lapsia rakastaa ja kasvattaa esimerkiksi biologisen vanhemman uusi puoliso ottaen lapsesta vastuun yhtäläisesti biologisen vanhemman kanssa. Vaikea nähdä miten vanhempien sukupuoli liittyy lapsen rakastamiseen ja kasvattamiseen – toisin sanoen eli miten samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet eroavat muista perheistä. Kaikki perheet ansaitsevat yhdenvertaista kohtelua niin viranomaisilta kuin kanssaeläjiltä sukusoluista ja sukupuolista riippumatta.

Käsittääkseni kaikenlaiset perhemuodot ovat onneksi samalla viivalla esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa. Meidänkin perheeseen on suhtauduttu aina niin hienosti ja oudoksumatta. Yksinhuoltajuudesta huolimatta saan onnekseni jakaa ihanan lapsen vanhemmuuden jonkun toisen kanssa. Lapsi kipitti jo ensiaskeleensa tämän ei-biologisen vanhemman syliin eikä vahva tunneside katkennut aikuisten eroon tai paikkakunnan vaihtoon. Toisella vanhemmalla ei vaan ole oikeuksia eikä velvollisuuksia – on vain rakkaus lapseen.

Lapsi kipitti jo ensiaskeleensa tämän ei-biologisen vanhemman syliin eikä vahva tunneside katkennut aikuisten eroon tai paikkakunnan vaihtoon. Toisella vanhemmalla ei vaan ole oikeuksia eikä velvollisuuksia – on vain rakkaus lapseen.

Keventämällä vanhempien kuormitusta turhauttavaan byrokratiaan liittyen kevennetään ennen kaikkea lapsen kuormitusta. Lapsen hyvinvointi ja oikeudet ovat keskeisessä roolissa äitiyslain muutoksessa ja usein kun vanhemmat voivat hyvin niin lapsetkin voivat hyvin. Yhtäläiset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille tässäkin asiassa.

Vanhempien ja lasten keskinäinen rakkaus ei katso vanhempien ja lasten sukupuolta tai sukusoluja.

 

Sari Porvari (vas)