Viele. Gemeinsam. Stark!

Christophers Street Day, lyhyesti CSD, järjestettiin tänä vuonna 50. kerran. Ja mitkä juhlat ne olivatkaan! Pride alkoi 22.6. ja päättyi 7.7. muhkeaan kulkueeseen ja torijuhlaan. Kölnissä todellakin huomaa, että kaksihuippuisen tuomiokirkon koristama ja Reinin halkoma miljoonakaupunki on Saksan sateenkaarikeskus. Kölnin CSD on Saksan suurin ja yksi koko Euroopan suurimmista pride-tapahtumista, jonka kokonaiskävijämäärä huitelee miljoonan tietämillä. 

Myös CSD:n kattavana tapahtumana toimii Cologne Pride, jota ylläpitää ja järjestää KLuST e.V. (Kölnin seksuaalivähemmistöjen yhdistys). CSD laajeni Cologne Prideksi vuonna 2013, ja tapahtuma pyörii vapaaehtoisvoimin. 

Christophers Street Day viittaa New Yorkin vuoden 1969 Stonewall riots -tapahtumiin, joissa LGBT-liike nousi poliisin väkivaltaisuuksia ja syrjintää vastaan. Seuraavana vuonna New Yorkissa järjestettiin Greenwich Villagen tapahtumien muistoksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava marssi, jota voidaan perustellusti pitää pride-kulkueiden äitinä. 

Juna pullistelee glitterillä, sateenkaarikuosilla ja iloisella bilemielellä varustautuneita juhlijoita.

Odotamme paikallisjunaa Hürthissä, Kölnin naapurikaupungissa. Laiturilla huomaa, että suurin osa väestä on suuntaamassa Neumarktille katsomaan CSD-kulkuetta: sateenkaarikoristeita näkyy lähes jokaisen odottajan asusteena. Ravenia muistuttava drag-kaunotar ja hänen tyylikkääseen shortsiasuun ja nahkaremmeihin sonnustautunut rakkaansa odottavat samaa junaa käsi kädessä. Normaalisti sunnuntaijunat ovat autioita, mutta nyt sekaan meinaa tuskin mahtua, vaikka kaupunkiin on monta pysäkkiä jäljellä. Juna pullistelee glitterillä, sateenkaarikuosilla ja iloisella bilemielellä varustautuneita juhlijoita. Vain yksi vanhempi mies mutisee viiksiinsä jotakin ikävää toisiaan kädestäpitävistä miespariskunnasta, mutta kukaan ei anna murisijan pilata päivää ja ankeuttajakin huomaa olevansa mielipiteineen vähemmistössä. 

Tapahtumaa odottava tunnelma kihelmöi jo junassa. 

Neumarkilla ääriään myöten täynnä oleva juna tyhjenee laiturille ja soljuu ylös aukeaman portaita kohisevana, nauravana ja iloisena laumana. Kulkueen reittiä ei tarvitse arvata: torilla ja kadunvarsilla odottaa jo valtava määrä ihmisiä. Väenpaljoutta katsellessa sateenkarikuosi vilisee silmissä. Kulkue on jo lähtenyt liikkeelle, mutta Neumarkille saapumista odotellaan vielä reilu puolisen tuntia. Moni nauttii odotellessa Kölschiä – paikallista olutta – ja rupattelee kanssajuhlijoille. Kölnissä juhlia ei ole ilman Kölschiä, mutta toisin kuin karnevaalissa, Kölnin suurimmassa kansanjuhlassa, ympäristö on siisti ja ihmiset käyttäytyvät huomaavaisesti ja iloisesti: jokakeväinen karnevaali täyttää kadut roskalla ja aamusta lähtien tukevassa tuiskeessa olevilla ihmisillä. 

CSD:ssä väkeä on lapsista vanhuksiin, erityisesti nuoria on paljon niin marssimassa kuin yleisössä. Vieressämme kulkuetta katselee useampi sateenkaaripariskunta ja muutama gay-seniori. Tunnelma on leppoisa, rentoutunut ja odottava. 

Harmittelemme, ettemme ottaneet mitään sateenkaarihärpäkettä itse mukaan (kotikylälle uskollisesti vaatetukseni on musta Kouvola-paita) ja sateenkaarikrääsän puuttumista pohtiessamme vierustoverimme tarjoavat ystävällisesti omia sateenkaarilippujaan meille.

Tästä alkaa useamman tunnin pride-extravaganza: bilettäjillä lastattujen rekkojen, musiikin, marssijoiden, saippuakuplien ja sydänkonfetin määrä on päätä huimaava.

Musiikkia kuuluu jatkuvasti jostakin, mutta lopulta muhkea basso alkaa tulla lähemmäksi. Paikalle pörähtää poliisiauto pari hymyilevää poliisia kyydissään ohjaamaan väkeä hieman sivummalle. Kohta alkaa tapahtua. Seuraavana paikalle lehahtaa moottoripyörien letka. Kulkueen kärkenä kävelee kultaiseen kypärään ja pöksyihin sonnustautunut drag queen pyrstönään hulmuava, sifonkinen sateenkaariunelma. Yleisö alkaa hurrata korvia huumaavasti. Tästä alkaa useamman tunnin pride-extravaganza: bilettäjillä lastattujen rekkojen, musiikin, marssijoiden, saippuakuplien ja sydänkonfetin määrä on päätä huimaava. Marssijoissa on edustettuna jotakuinkin kaikki ideologiat, vähemmistöt, suuntaukset ja sateenkaaren sävyt, jotka kuvitella saattaa.

Drag queeneja marssii enemmän kuin RuPaul’s Drag Race -ohjelmassa on nähty, transliput sekä monet muut lippuvariaatiot liehuvat perinteisen sateenkaaren kaverina, ja kannanottoja nähdään iloisesta biletyksestä kantaaottaviin edustajiin. Osa juhlijoita kuljettavista autoista näyttää repevän liitoksistaan kyydissä olevien tanssiessa villisti. 

Myös yritykset ja yhdistykset ovat mukana aktiivisesti: poliittisista puoleista bongaan vihreät ja CDU:n (keskusta-oikeistolainen puolue). CDU:n osallistuminen on hieman yllättävää, sillä puolueen johtaja Annegret Kramp-Karrenbauer on viljellyt vähintäänkin kyseenalaisia mielipiteitä seksuaalivähemmistöistä ja on kritisoinut tasa-arvoista avioliittolakia. 

Suuret aplodit ja vihellykset sen sijaan saa paikallinen palokunta, jotka ruiskuttavat vettä hihkuvan yleisön päälle. Ehdottomasti suurimmat ja äänekkäimmät suosionosoitukset saa FC Köln: paikallinen jalkapallojoukkue, jota lähes jokainen paikallinen rakastaa lähes yhtä paljon kuin Kölschiä. 

Marssissa esillä ovat näyttävästi myös mm. HIV-positiivisten oikeuksia ajava järjestö, LGBTQ-maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien vaalijat sekä uskontojen – erityisesti islamin – surkeaa seksuaalivähemmistöjen asemaa kritisoivat marssijat. Erityisen näyttäviä ovat riemukkaisiin väreihin ja huimiin peruukkeihin sonnustautuneet drag queenit, jotka kulkevat kahleissa. Kaikilla on ympärillään missinauhat: silmiini osuu ainakin Miss Afganistan, Miss Jemen, Miss Saudi Arabia ja Miss Iran. Absentee ballots for Americans antaa kylteissään Trumpille huutia. Erityisen hellyyttävä ja suuri joukko taas on Golden Gays, Kölnin gay-seniorit.

Moni marssija nostattaa kannatushuutoja ja sloganeita, joihin yleisö lähtee äänekkäästi mukaan. Kölnin oma tunnushuuto, Kölle Alaaf, kuuluu kerran jos toisenkin: kotiseuturakkaus näkyy ja kuuluu. Just Married -kylttiä kantava miespariskunta saa yleisön hurraamaan. 

Kulkue näyttää olevan loppumaton.

Kun kulkue on soljunut torin ohitse lähes kahden tunnin ajan, lähdemme kulkemaan kohti aloituspistettä, jonka vierestä löytyy myös useamman päivän auki ollut juhla-alue lavoineen ja kojuineen. Kulkue näyttää olevan loppumaton. Kun saavumme Heumarktille, kulkue ei edelleenkään näytä päättyvän vielä vähään aikaan. Vanhankaupungin tori pullistelee ihmisiä, herkkukojuja, yritysten telttoja ja yhdistysten ständejä. Ystävällisesti hymyilevä BDSM-kojun väki poseeraa mukana, kun napsin kuvia telttaa koristavasta bondage-yksisarvisesta. Hollantilaisia ranskalaisia napostellessani kaksi tiukkaan, nahkaiseen poliisipukuun pukeutunutta herrasmiestä tankkaavat lisää virtaa helteiseen iltapäivään churroilla ja krakovanmakkaralla. 

Hulina, väriloisto ja juhlatunnelma alkavat nousta torilla toden teolla juuri kun olemme lähdössä: kulkue on saatu neljän tunnin marssin jälkeen päätökseen, ja yleisö alkaa täyttää jo valmiiksi täyttä torialuetta.

Paahteesta, innostuksesta ja väriloistosta väsähtäneenä alamme kulkea kohti paikallisjunaa. Suurta väenpaljoutta vieroksuvana päätös lienee oikea, sillä jo valmiiksi kuhiseva juhla-alue alkaa pakkautua ääriään myöten täyteen. Lavalla valot syttyvät ja musiikki alkaa soida, kun lähdemme kohti junaa: torilla juhlat ovat vasta alkamassa. Gentle bears -baarin terassilla rentoudutaan kulkueen jälkeen, ja bussipysäkillä Marilyn Monroe -henkiseen meikkiin ja punaiseen paljettipukuun sonnustatunut drag queen näyttää siltä, ettei malta odottaa, koska pääsee potkaisemaan vaaksan korkuiset piikkikorot jaloistaan. 

Junapysäkillä kaksi teinityttöä halailevat ja suukottelevat hempeästi, ja myös paluujunassa huomaa, että pride-juhlijoita on liikkeellä sankoin joukoin, kaikki iloisina mutta väsyneinä – osa on juhlinut Cologne Pridea jo useita päiviä. Tänä vuonna osallistuin vain kulkueen ihmettelyyn, mutta ensi vuonna kutsuu varmasti usea pride-viikon tapahtuma. Niitä riittänee joka makuun, sillä ohjelmakirja itsessään on reilu 68-sivuinen jöllikkä. Jos jostakin löytyy rakkautta, niin Kölnistä.

Henna Sakkara