Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät kosketa pelkästään aikuisia, vaan ne kiinnostavat ja puhuttavat myös lapsia ja nuoria. Nykyään kouluterveydenhoitajan tyttö- ja poikatunnit aloitetaan viidennellä luokalla, ja seuraavana vuonna seksuaalisuuteen liittyviä asioita käsitellään biologian tunneilla. Yläkoulussa seksuaalikasvatukseen perehdytään tarkemmin muun muassa terveystiedon tunneilla, ihmisbiologiassa ja yhteiskuntaopissa.

Yleinen huolenaihe on, että seksuaalisuuteen liittyvä kasvatus aloitetaan liian myöhään ja ettei se ole tarpeeksi kattavaa. Kuinka tämän päivän peruskouluopetuksessa otetaan huomioon seksuaalivähemmistöt?

”Opettaja mainitsi, että on muitakin kuin heteroita ja katsoimme videon sateenkaariperheestä.”

14-vuotias Venla käy yhdeksättä luokkaa Kouvolan yhteiskoulussa. Hän muistelee kuulleensa seksuaalivähemmistöistä puhuttavan ensimmäistä kertaa kevään terveystiedon tunnilla.

– Viimeisimmäksi asiaa sivuuttiin muutama päivä sitten yhteiskuntaopissa. Opettaja mainitsi, että on muitakin kuin heteroita ja katsoimme videon sateenkaariperheestä, Venla muistelee.

Oppitunneilla käydään yhä enemmän avointa keskustelua käsiteltävänä olevasta aiheesta. Mutta syntyykö sukupuoleen ja seksualisuuteen liittyvistä aiheista luontevasti keskustelua?

– Muistaakseni tästä ei herännyt tunnilla kauheasti avointa keskustelua. Itse olisin ollut valmis vaihtamaan ajatuksia, ja olisi hyvä, että kaikista asioista keskusteltaisiin, vaikkei se itseä koskettaisikaan. Tiedostan, että asiasta ääneen puhuminen saattaa olla jollekin iso asia.

”Oppikirjassamme taisi näkyä kuvia homopareista. Emme kyllä pysähtyneet asiaan saatika aloittaneet keskustelua siitä.”

Veera on 17-vuotias toisen vuoden lukio-opiskelija Kouvolan yhteislyseossa. Hänen muistikuvansa parin vuoden takaisista yläkouluajoista ovat aikalailla samanlaiset kuin Venlalla.

– Muistan, että pari vuotta sitten erilaisista seksuaalisista suuntautumisista taidettiin mainita yläkoulun terveystiedon tunnilla ja oppikirjassamme taisi näkyä kuvia homopareista. Emme kyllä pysähtyneet asiaan saatika aloittaneet keskustelua siitä, Veera sanoo.

Veeralla on paljon heteronormatiivisesta maailmankuvasta poikkeavia kavereita ja ystäviä, esimerkiksi biseksuaaleja ja transsukupuolisia.

– Olen tutustunut näihin henkilöihin eri bändien keikoilla ja ylipäätään musiikkiharrastukseni kautta. Nämä vähemmistöön kuuluvat ystäväni ovat ihania ihmisiä, eikä esimerkiksi heidän seksuaalinen suuntautumisensa muuta heidän merkitystään minulle millään tavalla.

”Asiasta ääneen puhuminen saattaa olla jollekin iso asia.”

Veera ja Venla ovat huomanneet, että seksuaalivähemmistöistä on alettu puhua koko ajan positiivisempaan sävyyn muun muassa mediassa. Tämä totta kai vaikuttaa ihmisten ajatuksiin, mutta silti on henkilöitä, jotka eivät suvaitse muita kuin heteropareja.

– Olemme kuulleet, kuinka joitain vähemmistöön kuuluvia ihmisiä haukutaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia. Kaikki me olemme ihmisiä, ja jokainen saa mielestämme olla juuri sellainen, kun on ja rakastaa juuri sitä ketä haluaa, kaksikko kiteyttää.

Veera ja Venla toivoisivat molemmat kouluihin enemmän puhetta seksuaalisista suuntautumisista ja seksuaalivähemmistöistä. Mitä enemmän asioista puhutaan, sitä helpommin ihmiset alkavat ymmärtää muitakin kuin perinteisiä heteropareja, kaksikko uskoo.

 

Teksti ja kuva: Aatu Itkonen