Päätin viime vuonna järjestää historian ensimmäisen Kouvola Priden, koska tuntui pöyristyttävältä, ettei Kouvolan kokoisella kaupungilla ollut omaa Pridea tai oikeastaan juuri mitään sateenkaarierityistä toimintaa.

Ylimääräistä aikaa ei varsinaisesti silloinkaan ollut, sillä pyöritän Helsingissä parinkymmenen vapaaehtoisen kollektiivia, joka järjesti viime vuonnakin kymmeniä kulttuuritapahtumia ja esittävän taiteen kurseja. Tämä siis omien töideni ohella, sillä sanomattakin lienee selvää, ettei epäkaupallisilla ihmisoikeus- ja/tai kulttuuritapahtumilla – jollainen Pridenkin tulisi olla ja jollaisena se mahdollisimman pitkälle on haluttu Kouvolassa pitää – kukaan elä. Onneksi Kouvolastakin löytyi paljon innostuneita tekijöitä, mikä mahdollisti kaupungin ensimmäisen Pride-mielenosoituksen ja -juhlan elokuussa 2018.

Kuten vapaaehtoistyöhön perustuvissa hankkeissa yleensäkin, myös Kouvola Priden työryhmä pieneni nopeasti alle puoleen alkuperäisestä koostaan. Se on enemmän kuin inhimillistä, sillä kaikilla meillä on omakin elämä elettävänämme, ja elämässä tulee usein vastaan sattumuksia, jotka estävät vapaa-ajan käyttämisen tärkeänäkin pitämäänsä asiaan. Sillä sitä vapaaehtoistyö ja kansalaisaktivismi tarkoittavat: kaiken käytössä olevan (ja myös sellaisen ajan, jota ei ole) vapaa-ajan pyhittämistä muulle kuin perheelle, harrastuksille, työlle tai lepäämiselle.

Meillä ihmisillä on käytössämme erilaiset määrät voimavaroja, aikaa ja kapasiteettia, mutta kaikilla nämä ovat väkisinkin rajalliset. Oma rajani tuli vastaan tänä vuonna, kun pyörittämäni kollektiivi perusti Helsinkiin viisi päivää viikossa pyörivän alakulttuurikeskuksen. Aikaa Kouvola Priden tuottamiseen ei yksinkertaisesti enää ole, niin harmilliselta kuin se tuntuukin. Samaan aikaan Pride-työryhmä on muutenkin typistynyt entisestään, mutta onneksi jäljelle jääneet ovat olleet valmiita kantamaan tämän mittaluokan tapahtumasta koituvan suuren vastuun. Valitettavasti niiden vähäisten aktiivisten tekijöiden harteille tuppaa usein kasaantumaan monenlaista järjestö-, vapaaehtois- ja vapaa-ajan toimintaa, kun heidät kerran on aikaansaaviksi havaittu. Hekään eivät tule jaksamaan ikuisesti, ja siksi Pridekaan ei muodostu vuosittaiseksi tapahtumaksi ilman apua.

Kouvola Pridella onkin jo monta ihanaa yhteistyökumppania, jotka ovat tukeneet tulevan elokuun tapahtumaa ja kulkeneet mukanamme tätä matkaa. Sydämellinen kiitos teille siitä! 

Jos sinäkin koet Kouvola Priden tärkeäksi, mieti, kuinka voisit edesauttaa sen toteutumista jatkossakin. Voisitko lahjoittaa joko aikaasi tai rahaasi?

Erityisesti lauantain 24.8. Puistojuhla ja Pride-kulkue kaipaavat vielä vapaaehtoisia apukäsiä. Tarvetta on järjestyksenvalvojille, siistijöille, yleisille apulaisille ja myyntikojun pitäjille. Tai jos käytännön osallistuminen on hankalaa, olisiko sinun mahdollista auttaa rahallisesti?

Ilmaistapahtuman järjestäminen ei nimittäin valitettavasti ole ilmaista, vaan kaikki maksaa viranomaisluvista äänentoistoon ja bajamajoihin.

Kouvola Pride ry:n kannatusjäseneksi voi liittyä vain 20 eurolla/vuosi. Jos sinulle on mahdollista, tukea saa mieluusti suuremmallakin summalla. Yrityksille ja muille organisaatioille löytyy lukuisia ja eri mittaluokan tapoja osallistua ihmisoikeustalkoisiin

Itse jätän Kouvola Priden hetkeksi raskain mielin ja toivon pääseväni palaamaan sen pariin jo ensi vuonna. Kiitos teille kaikille siitä, että pidätte tapahtuman elossa siihen asti!

Koko upealle työryhmälle ja kaikille Pride-tapahtumia järjestäville tahoille voimia tärkeään työhön, ja ihanaa sateenkaarijuhlaa koko Kouvolalle!

Hanna Räty