Olen saanut nauttia joukkueurheilun hienoudesta jo noin 35 vuoden ajan. Ensin joukkue loi puitteet harrastamiselle, sen jälkeen siitä tuli työpaikka viideksitoista vuodeksi, ja nyt taas harrastetaan mukavassa porukassa.

Olen aina kokenut pukukopin yhtenä maailman rehellisimmistä paikoista, missä asioista saa ja pitää puhua suoraan.

Jääkiekkokoppi on mielestäni maailman hienoin paikka. Siellä minut ympäröi toistuvasti noin 30 ihmistä, jotka jakavat intohimoni. Läppä lentää lennokkaasti ja hymyt on herkässä, mutta kauteen mahtuu myös paljon ikäviä asioita. Loukkaantumiset ovat yksi tällainen, mutta myös henkilökohtaisella tasolla matkaan tulee pitkän kauden aikana ennalta-arvaamattomia mutkia ja suruja. Olen aina kokenut pukukopin yhtenä maailman rehellisimmistä paikoista, missä asioista saa ja pitää puhua suoraan. Koen myös, että koppi on erittäin suvaitsevainen paikka olla oma itsensä. Tieto siitä, että ympärilläsi olevat ihmiset hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet vahvistaa myös urheilullisia suorituksia.

Pelasin urani aikana kuudessa eri maassa, enkä ole ikinä havainnut joukkueessani syrjintää kenenkään seksuaalista suuntautumista, uskontoa, yhteiskuntaluokkaa, ihonväriä tai mitään muutakaan ominaisuutta kohtaan. Tästä syystä pidänkin ihmeenä, että jääkiekossa on etenkin miesten puolella erittäin vähän avoimesti homoseksuaalisia pelaajia.

Ei sillä, että vuonna 2018 kenenkään enää tarvitsisi tulla kaapista ulos ja julistautua homoksi, heteroksi, lesboksi tai miksikään muuksikaan. Koen kuitenkin, että nuori urheilija, joka kamppailee oman seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, ansaitsisi myös idolinsa, johon olisi helppo samaistua – myös seksuaalisen suuntautumisen suhteen.

Jos joukkueissa ei olla vielä tehty sitä selväksi, niin viimeistään nyt  tehdään: tiimissä kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä ja URHEILU ON URHEILUA. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole siinä mitään väliä tai tekemistä.

Kouvola Pride on mielettömän hieno mahdollisuus puhua seksuaalisuudesta ja seksuaalivähemmistöistä myös nuorisourheilun puolella. Valmentajilla, joukkueenjohtajilla, huoltajilla, seuroilla ja hommaa tukevilla vanhemmilla on äärimmäisen tärkeä rooli lasten ja nuorten kasvattajina. Sen vuoksi toivon, että jos joukkueissa ei olla vielä tehty sitä selväksi, niin viimeistään nyt  tehdään: tiimissä kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä ja URHEILU ON URHEILUA. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole siinä mitään väliä tai tekemistä. Yhdenkään nuoren urheilijanalun ei tarvitse kokea syrjintää eikä varsinkaan lopettaa urheilua sen vuoksi, että häntä ei joukkueessa hyväksyttäisi. Pidetään joukkueet ja pukukopit avoimina paikkoina joissa kaikki hyväksytään juuri sellaisina kuin ovat.

Kouvola on mielettömän hieno urheilukaupunki, ja sen vuoksi haluan haastaa kaikki Kouvolan urheiluseurat ja joukkueet mukaan Pride-kulkueeseen. Kerätkää joukkueet kokoon, laittakaa pelipaidat päälle. Tehdään yhdessä Kouvolasta vielä pikkuisen avoimempi ja parempi paikka asua.

Mikko Mamba Mattila