Hyvää heterouden 150-vuotisjuhlaa!

Seksuaalisen tasa-arvon, ja kaiken tasa-arvon, eteenpäin viejinä tarvitaan miehiä. Matalasti koulutettuja, jopa lihaa mussuttavia, valkoisia heteromiehiä. Sellaisia kuin minä. Tai sinä. Kerron myöhemmin miksi, mutta nyt meillä, heteroilla, on aihetta juhlaan: heterous nimittäin täyttää tänä vuonna 150-vuotta! Vasta.

Hetero-sanaa käytti ensimmäisen kerran unkarilainen toimittaja Karl Maria Kertbeny kirjeissään vuonna 1868. Tämä ”normaaliväestöä” koskeva luokittelu syntyi tarkoituksesta suojella ihmisryhmää, josta nykyaikana käytetään nimitystä homoseksuaalit. Seksuaalinen identiteetti oli syntynyt. Karrikoidusti tätä ennen oli vain pantu. Kuka tahansa, ketä tahansa.

Koska kirkko määräsi pitkälti lait, oli kaikenlainen seksuaalinen toiminta (minkä tarkoituksena ei ollut lisääntyä avioliitossa) syntiä. Pahimpina esiaviollinen yhtyminen, onanointi ja listan loppupäässä homous. Naispareja ei tosin voitu tuomita, koska sen ajan määritelmien mukaan seksiin tarvittiin penis. Ejakuloiva sellainen.

”Elämäni yksi käänteentekevimmistä hetkistä oli lukion englannin oppitunti, jolla opettaja kovaan ääneen valisti meitä normaali-sanan käytöstä.”

Elämäni yksi käänteentekevimmistä hetkistä oli lukion englannin oppitunti, jolla opettaja kovaan ääneen valisti meitä normaali-sanan käytöstä. Hän ei voinut sietää kyseistä sanaa, koska sen vastakohta on epänormaali. Lamppu syttyi.

Ei ole normaalia, vaan on enemmistö.
Ei ole epänormaalia, vaan on vähemmistö.

Kun Kertbeny loi uuden seksuaali-identiteetin, normaali katosi. Enää ei ollut normaaleja ja homoseksuaaleja, vaan heterot ja homot. Kaksi ihmisryhmää tasa-arvoisesti luokiteltuna sukupuoliviettinsä perusteella. Muita luokituksia kukaan ei voinut tässä vaiheessa kuvitellakaan.

Naispareja ei voitu tuomita synnistä, koska seksiin tarvittiin penis.

Miksi me heteromiehet sitten olemme tärkeä tekijä pride-tilaisuudessa?

Siksi, että me olemme se voimakkain jarru yhtäläisenä toteutuvien ihmisoikeuksien tiellä. Koska myös sukupuolten välisessä tasa-arvossa on yhä parannettavaa, ja toistaiseksi meidän sanamme on kuuluvin.

Heteromiehet ovat enemmistönä niin politiikassa, yritysjohdossa kuin urheilussa. Itse kiinnostuin ajamaan asiaa juuri urheilun kautta, kun poikani alkoi harrastaa joukkuelajeja – kiitos eräiden urheiluvaikuttajien laukomien kommenttien. Eräänkin mielestä jääkiekkoilijoista ei löydy homoja. Jos missään pukukopissa ei ole ollut koskaan yhtään homoa, niin on se suoranainen tilastoihme. Tai sitten jollakulla on ollut kopissa ahdistunut olo. Tai joku ei ole koppiin asti syrjinnän pelossa päässytkään, saati kentälle.

Seksuaalisuus on sukupuolivietti eikä korostunut seksuaalivietti. Vaikka nivushieltä löyhkäävä ja homeen saumaama pukuhuone kuulostaisikin otolliselta sijainnilta parinvalintaan, niin rehellisesti, kuinka moni oikeasti tarjoutuisi vastakkaiselle sukupuolelle siinä tilanteessa ”selänpesijäksi”? Aivan.

Erilaiset seksuaalisuudet eivät ole mielipideasioita, eivät uskon asioita eivätkä lääketieteellisiä asioita. Ne ovat tosiasioita.

Kyse on pelkästään ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä.

Homomyönteisyyden tunnustaminen on koettu häpeälliseksi, leimaavaksi ja sitoutuvaksi. Pelätään, että homous tarttuu, jos sen päästää lähelle. Ollaan ehkä epävarmoja omasta seksuaalisuudesta.

Suomessa seksuaalisuudesta puhuessa ajatukset kulkeutuvat yhä seksiin. Seksuaalisuus tarkoittaa ihan jotain muuta. Erilaiset seksuaalisuudet eivät ole mielipideasioita, eivät uskon asioita eivätkä lääketieteellisiä asioita. Ne ovat tosiasioita.

Ihmiset tuntuvat olettavan, että jos heteromies puolustaa homosuhteita, hänen täytyy olla kiinnostunut myös homoseksistä. Eihän se näin mene.

”Vaikka erilaiset seksuaaliset suuntaukset ovatkin saavuttaneet ansaitsemansa aseman lain puitteissa, on yhteiskunnan asenteissa vielä paljon rakennettavaa.”

Vaikka erilaiset seksuaaliset suuntaukset ovatkin saavuttaneet ansaitsemansa aseman lain puitteissa, on yhteiskunnan asenteissa vielä paljon rakennettavaa. Translain muuttaminen tasa-arvoiseksi ja ihmisen identiteettiä kunnioittavaksi on vielä suurten muutosten takana, mutta matka on alkanut ja olkoon se nopea.

Jos pelottaa, että toisen arvon lisääminen murentaa omaa jalustaasi yhteiskunnassa, niin jalustasi on jo valmiiksi hutera.

Ja tiesitkös sinä, joka luulet olevasi ”normaali”; et ole. Olet cis-sukupuolinen. Tai siis olet, jos omaksi kokemasi sukupuoli vastaa syntyessä sinulle määriteltyä sukupuolta. Ja jos se ei vastaa, olet siltikin ihan ok, ja sinulla on ihan yhtäläinen oikeus olla sinä kuin minulla on olla minä.

Sinä, senkin heteromies, pakkaa tänään vaikka makkarat ja kaljat kassiin, ota muija kainaloon ja tule juhlimaan Kouvola Prideen. Se on juhla ihan kaikille ja kaikkien hyväksi.

 

Teksti ja kuva: Riku Ruohoniemi