Neljä vuotta on vierähtänyt, ja jälleen on tullut aika valita uusi eduskunta. Nämä vaalit ovat erityisen tärkeät, sillä tulevaisuus ei kestä toisintoa edellisten hallituksen harjoittamasta politiikasta. 

LGBTI+-ihmisten huoli ja hätä on otettava todesta. Suomi on markkinoinut itseään pitkään tasa-arvon mallimaana, vaikka me pilkkaamme sukupuolisensitiivistä kasvatusta emmekä tunnusta muunsukupuolisia ihmisiä ollenkaan. Vaalimme yhä eugeniikan muistoa transsukupuolisten sterilisaatiovaatimusta noudattamalla, ja intersukupuolisille ihmisille tehdään suunnatonta väkivaltaa estetiikan nimissä. Aseksuaaleja ei edes haluta ymmärtää. Korjattavia asioita on lukemattomia.

Suomi on markkinoinut itseään pitkään tasa-arvon mallimaana, vaikka me pilkkaamme sukupuolisensitiivistä kasvatusta emmekä tunnusta muunsukupuolisia ihmisiä ollenkaan.

Viime vuosina ihmisoikeuskysymysten kehittyminen on jäänyt aivan liikaa järjestöjen ja aktiivisten kansalaisten harteille. Vaikka kansalaisaloitejärjestelmä on mahdollistanut niin tasa-arvoisen avioliittolain kuin juuri voimaan astuneen äitiyslainkin, se on samalla muodostunut hataraksi tekosyyksi olla tekemättä ihmisläheistä politiikkaa. Kenties ajatellaan, että jos kansalaiset ovat oikeasti kiinnostuneita oikeuksistaan, he tekevät itse aloitteen. Tämän on muututtava.

Meidän on kyettävä myöntämään itsellemme, että emme suinkaan elä lintukodossa, vaan meillä on aivan liian suuri todennäköisyys kohdata suunnatonta tuhoa, väkivaltaa ja kärsimystä. Muun muassa ilmastonmuutoksen ja myöhäiskapitalismin tuoma epävakaus riepottelee jo nyt näkemystä yhteiskunnasta ja politiikasta. Ihmiset joutuvat myös miettimään, onko heillä voimavaroja osallistua politiikkaan ja sitä kautta joutua uhkailun, häirinnän tai suoranaisen väkivallan kohteeksi.

Nykyinen Suomi, jossa ihminen joutuu katsomaan peiliin ja toteamaan, että olisipa minussa jokin toisin, että saisin olla rauhassa, on kammottava.

Me haluamme Suomen, jossa jokainen voi olla rauhassa oma itsensä ilman, että hänen tarvitsee pelätä. Me haluamme Suomen, jossa ihminen voi valita rakkautensa, harrastuksensa, vaatteensa – koko elämänsä – ilman pilkkaa ja väkivallan uhkaa. Nykyinen Suomi, jossa ihminen joutuu katsomaan peiliin ja toteamaan, että olisipa minussa jokin toisin, että saisin olla rauhassa, on kammottava.

Meidän tulee antaa äänemme sellaisille ihmisille, jotka haluavat pitää huolta heikoimmistaan. Me tarvitsemme päättäjiä, joiden hihaa ei tarvitse käydä varovasti nykäisemässä: voisitko huomata minut, minäkin olen täällä.

Vaaliteltalla tarjottu kahvikuppi haalenee nopeasti, jos hyväntuulisen ehdokkaan taustalta paljastuukin puolue, joka ei välitä muista kuin valmiiksi vahvoista, etuoikeutetuista ja hyväosaisista.

Kehotamme etenkin teitä nuoria käyttämään äänioikeuttanne. Viime eduskuntavaaleissa vain joka kolmas nuori äänesti samalla kuin 55–69-vuotiaiden äänestysprosentti oli 72, paljon yli 58 %:n keskiarvon. Vaikka äänestäminen ei suinkaan ole ainoa tapa vaikuttaa, se on silti merkittävä työkalu tulevaisuuden rakentamiseen. Me vanhemmat olemme tehneet teille suunnatonta vahinkoa, ja teillä nuorilla on täysi oikeus taistella vastaan.

Mutta yksi seikka meidän jokaisen on muistettava. Ei riitä, että ehdokas on mukava juuri sinulle, vaan erityisen tärkeää on tarkastella ehdokkaan edustamaa puoluetta ja jo tehtyä politiikkaa. Vaaliteltalla tarjottu kahvikuppi haalenee nopeasti, jos hyväntuulisen ehdokkaan taustalta paljastuukin puolue, joka ei välitä muista kuin valmiiksi vahvoista, etuoikeutetuista ja hyväosaisista.

Äänestäkää.

Kouvola Pride -työryhmä

Kuva: Antti Loiske